[Suomenkielinen versio alla]
Never in my wildest dreams did I think in 2022, I would find myself in Finland.
Hello! My name is Alice Chunga, I am from the capital city of Malawi, Lilongwe. I came to Finland in the autumn of 2022 as a student in the Social Exclusion Master’s Program at Åbo Akademi University.
My journey and stay in Finland has been bittersweet. I had been wanting to pursue a master’s for a while, then I received my admission letter to the University in April of 2022. I was over the moon and I jumped at the opportunity. I traveled to Finland in August and started my studies.
During my studies, I have met some wonderful people including fellow students, teachers and others who have shaped the way I see and understand the world among other things. I have thoroughly enjoyed experiencing snow for the first time, dipping in the frozen lake after sauna and learning about Finnish traditions and foods. If Finnish citizenship was based on enjoying the sauna and dipping in frozen water, I would by now be a Finn.
While all this has been exciting, I have met some challenges I either underestimated or did not think of at all. One of the biggest challenges has been being away from my community and support system. Leaving my family and friends to live alone and make new friends has not been easy. I was also unprepared for how everyone minds their own business, which I have in some ways gotten used to. But I would be lying if I said it doesn’t make life lonely. In my home country, you can easily strike up a conversation with a stranger and have a laugh. But in Finland, there are days where I go the whole day without speaking to anyone despite being around people.
Despite the lows, some individuals have gone out of their way to help me cope and have given me advice on how things in Finland work. I am also glad that my university organises and tries to get international students to participate in different networking events and provide support specifically for international students. For example, through my studies, I have met some incredible black women who are making an impact in Finland and beyond. And through events organised by the city of Turku and other local organisations, I also have met people who are also looking for community and support.
Through the Social Exclusion Work Life course, which is a mentorship course, I was introduced to Think Africa which is a partner of Åbo Akademi for this course. It has been a wonderful opportunity to apply some of the theories I have learned during my studies in a real-world setting through some of the Think Africa activities. My mentor, Myriam Munezero has been proactive, supportive and willing to show me the ropes. Other Think Africa team members that I have met have been equally eager to share with me their knowledge. One of my highlights from my mentorship was when I was invited to the International Women’s Day lunch organised by the women at Think Africa. It was heartwarming to chat, share experiences and to feel a sense of community with other women.
Meeting black women of African descent in different spheres of Finnish society has particularly given me hope. Among the first things that I found out which shocked me when I got to Finland is that international students and immigrants in Finland are mostly limited to working low-paying jobs and are most likely to face discrimination in the job market. It is disheartening and demotivating. However, meeting black women that are thriving in their chosen careers has been encouraging. I have seen that more is possible and I have the courage now to strive for it.
I enjoy being in Finland and as I finish my studies this spring, I look forward to building my life and career here. I am sure there will be more lessons to learn and figuring it out on the way. My heart and my mind are open to this journey.
[Suomeksi]
Vierailla vesillä: Alicen taival Malawista Suomeen
En olisi ikinä uskonut edes villeimmissä unissani, että vuonna 2022 olisin Suomessa.
Hei! Nimeni on Alice Chunga, olen kotoisin Malawin pääkaupungista Lilongwesta. Tulin Suomeen syksyllä 2022 opiskelemaan Åbo Akademin sosiaalisen syrjäytymisen maisteriohjelmassa.
Elämäni Suomessa on ollut katkeransuloista. Olin jo jonkin aikaa halunnut maisteriopintoihin, sitten sain huhtikuussa 2022 hyväksymiskirjeen yliopistoon Suomeen. Olin aivan haltioissani ja tartuin tilaisuuteen. Matkustin Turkuun seuraavana elokuuna ja aloitin opinnot.
Opintojeni aikana olen tavannut ihania ihmisiä, kuten opiskelukavereita, opettajia ja muita, jotka ovat muokanneet muun muassa tapaani nähdä ja ymmärtää maailmaa. Olen nauttinut suunnattomasti siitä, että olen kokenut ensimmäistä kertaa lumen, käynyt pulahtamassa saunan jälkeen jäätyneellä järvellä ja tutustunut suomalaisiin perinteisiin ja ruokiin. Jos Suomen kansalaisuus perustuisi nauttimiseen saunomisesta ja avannolla uimiseen, täyttäisin nyt tarvittavat kriteerit.
Vaikka kaikki tämä on ollut jännittävää, olen kohdannut joitakin haasteita, joita joko olin aliarvioinut tai joita en osannut lainkaan odottaa. Yksi suurimmista haasteista on ollut se, että olen ollut erossa yhteisöstäni ja tukiverkostostani. Perheestäni ja ystävistäni eroaminen ja erilleen muuttaminen ja uusien ystävien hankkiminen ei ole ollut helppoa. En ollut myöskään valmistautunut siihen, miten kaikki huolehtivat vain omista asioistaan, johon olen nyt tavallaan ehtinyt tottua. Mutta valehtelisin, jos sanoisin, ettei se tee elämästä yksinäistä. Kotimaassani voi helposti aloittaa keskustelun tuntemattoman kanssa ja nauraa ja sen tuloksena saada hyvät naurut aikaan. Mutta Suomessa on päiviä, jolloin olen koko päivän puhumatta kenenkään kanssa, vaikka olen ihmisten keskellä.
Alamäistä huolimatta jotkut ihmiset ovat nähneet erityistä vaivaa auttaakseen minua jaksamaan ja antaneet minulle neuvoja siitä, miten asiat Suomessa toimivat. Olen myös iloinen siitä, että yliopistoni järjestää ja yrittää saada kansainvälisiä opiskelijoita osallistumaan erilaisiin verkostoitumistapahtumiin ja tarjoaa tukea nimenomaan kansainvälisille opiskelijoille. Esimerkiksi opintojeni kautta olen tavannut uskomattomia mustia naisia, jotka vaikuttavat Suomessa ja muualla. Ja Turun kaupungin ja muiden paikallisten järjestöjen järjestämien tapahtumien kautta olen myös tavannut ihmisiä, jotka myös etsivät yhteisöä ja tukea.
Sosiaalinen syrjäytyminen työelämässä -kurssilla, joka on mentorointikurssi, tutustuin Think Africa -yhdistykseen, joka on Åbo Akademin kumppani kyseisellä kurssilla. Tämä on ollut hieno tilaisuus soveltaa joitakin opintojeni aikana oppimiani teorioita reaalimaailmassa joidenkin Think Africa -toimintojen kautta. Mentorini Myriam Munezero on ollut aloitteellinen, kannustava ja halukas opastamaan minua. Muut Think Africa -tiimin jäsenet, jotka olen tavannut, ovat olleet yhtä innokkaita jakamaan tietämystään kanssani. Yksi mentorointini kohokohdista oli, kun minut kutsuttiin Think African naisten järjestämälle kansainvälisen naistenpäivän lounaalle. Oli lämmittävää keskustella, jakaa kokemuksia ja tuntea yhteisöllisyyttä muiden naisten kanssa.
Erityisesti afrikkalaistaustaisten mustien naisten tapaaminen suomalaisen yhteiskunnan eri osa-alueilla on antanut minulle toivoa. Ensimmäisiä asioita, jotka sain selville ja jotka järkyttivät minua Suomeen saapuessani, oli se, että kansainväliset opiskelijat ja maahanmuuttajat kohtaavat Suomessa usein lasikaton joka ohjaa heidät tekemään matalapalkkaisia töitä ja kohtaamaan todennäköisimmin syrjintää työmarkkinoilla. Se on lannistavaa ja demotivoivaa. Sen sijaan mustien naisten tapaaminen, jotka menestyvät valitsemillaan urilla, on ollut rohkaisevaa. Olen nähnyt, että enemmän on mahdollista, ja minulla on nyt rohkeutta pyrkiä siihen.
Viihdyn Suomessa, ja kun saan opintoni päätökseen tänä keväänä, odotan innolla elämäni ja urani rakentamista täällä. Olen varma, että matkan varrella on vielä lisää opittavaa ja selvitettävää. Sydämeni ja mieleni ovat avoimia tälle matkalle.
